Johtajuus luo turvallisuuskulttuuria

Viime vuosina olemme ottaneet suuria harppauksia työterveyden ja -turvallisuuden saralla. Emme kuitenkaan ole valmiita, sillä päämääränämme on Nolla tapaturmaa ja haluamme olla turvallisin mahdollinen työpaikka.

Ajattelu heijastaa laajemminkin filosofiaamme – haluamme tehdä työntekijöidemme, asiakkaidemme, yhteisöjen ja kymmenien miljoonien kuluttajien päivästä paremman. Se onnistuu vain, jos kaikki Sodexolla kantavat vastuunsa terveyden ja turvallisuuden eteen. 

Olemme tehneet jo paljon turvallisuuden eteen muun muassa turvallisuusstandardien, turvaverkkoajattelun, prosessien, työkalujen ja varusteiden sekä turvallisuuskoulutusten muodossa. Ne eivät kuitenkaan riitä, jos turvallisuuskulttuuri ei ole tukemassa niitä. Ja kulttuuria luodaan oikeanlaisella johtajuudella.

Mutta mitä turvallisuuskulttuurilla tarkoitetaan ja miten se ilmenee? Yhden määritelmän mukaan turvallisuuskulttuuri on käyttäytymistä, joka ilmenee silloin, kun kukaan ei ole valvomassa. Miten työntekijät käyttäytyvät ja osoittavat johtajuutta silloin? Se osoittaa, kuinka hyvin työntekijät ovat sisäistäneet organisaation arvot ja prioriteetit. 

Usein aliarvioimme johtajuuden vaikutuksen: se näkyy ennen kaikkea juuri silloin, kun johtaja ei ole läsnä. Terveyden ja turvallisuuden kannalta tämä on korvaamattoman tärkeää, koska huolellisuudesta ja tinkimättömyydestä on pidettävä kiinni koko ajan. Kun työntekijä kokee aidosti olevansa vastuussa terveydestä ja turvallisuudesta, hän sitoutuu oikeiden ratkaisujen tekemiseen sen sijaan, että kyse olisi vain tehtävälistasta.

Kun olin nuori, työskentelin yrityksessä, jossa hyvälle työturvallisuudelle oli kaikki edellytykset: tarjolla oli käytäntöjä ja koulutusta, työkaluja ja suojavarusteita. Työturvallisuus ei kuitenkaan ollut juurtunut yrityksen kulttuuriin eikä sitä tuotu esille johtajuudessa. Näin ollen ihmiset tekivät omia päätöksiään turvallisuuden suhteen ja menivät usein sieltä, missä aita on matalin. 

Minä olin yksi heistä. Työskentelin meluisassa ympäristössä, enkä silti aina halunnut käyttää suojavälineitä. Noin kymmenen vuotta sitten huomasin, että kuulossani on ongelmia, joten menin lääkärille. Kävi ilmi, että vasemman korvani ongelmat olivat seurausta nuoruudessani tekemistä vääristä valinnoista.

En voi syyttää ketään muuta. Kyse oli omista valinnoistani, joilla oli vaikutusta terveyteeni. Mutta olisinko valinnut samoin, jos olisin työskennellyt erilaisessa terveys- ja turvallisuuskulttuurissa? Jos esimieheni olisivat näyttäneet esimerkillään, kuinka tulee toimia ja jos olisin tullut ajatelleeksi, että valinnoillani on vaikutusta myös muiden ihmisten terveyteen? Hankala sanoa.

Myöhemmin johtotehtäviin siirryttyäni huomasin, että jos esimiehet eivät tee oikeita asioita, niitä ei tee yrityksessä kukaan muukaan. Jos turvallisuutta ei tuoda puheessa osaksi kaikkea toimintaa, se ei silloin saa tarvitsemaansa huomiota ja onnettomuuksia tapahtuu vastaisuudessakin. Työskentelen energia- ja luonnonvara-alalla, jolla terveys ja turvallisuus ovat kaiken keskiössä – sillä kyse on aidosti ihmisten elämästä. 

Nolla tapaturmaa on meille tärkeä päämäärä ja yksi toimialamme strategian pääkomponenteista. Sodexolla olemme tunnustettuja siitä, että teemme ihmisten elämästä parempaa. Ponnistelemme edelleen, jotta työterveys- ja turvallisuusolosuhteemme paranevat entisestään, ja uskon, että ratkaiseva tekijä matkalla hyvästä kohti erinomaista piilee kulttuurissa ja turvallisuusajattelun johtamisessa – ja pohjimmiltaan kaikissa sodexolaisissa.